Lähettäjä:
PjumppariLiving with depression
Lähettäjä: Pjumppari
Otsikko: Living with depression
Hakusanat: masennus, elämä, yksinäisyys, tarkoituksettomuus, depressio, erakoituminen,
ILMOITA ASIATON SISÄLTÖ
Valitse mielestäsi parhaiten kuvaava ilmoitus mediatiedostosta.
Syy
repostMediaId
Lyhyt selvitys
600
Kommentti ei liity mediaan
Eniten ääniä saaneet kommentit
Aika: 2016-04-05 12:44:03
+22389
<Nemiades>
Jotenki tuntuu siltä et masennus on todellisuuden sivuoire ja motivaatioksi kutsutaan vaan sitä kun onnistuu itselleen kusettamaan että tässä maailmassa olis joku järki ja järjestys. Ainoat hetket kun voi olla onnellinen jostain on silloin kun ei keskity todellisuuteen tai "koko kuvaan", vaan elää siinä hetkessä jossa sillä hetkellä on. Onko se sitten pitkällä juoksulla mitenkään merkityksellistä? Ei siltä tunnu.
Aika: 2016-04-05 13:16:01
+14322
<Draganta>
ahonenj, tyypillinen vitun tyhmä kommentti ihmiseltä joka ei tiedä vittuakaan siitä miltä masentuneelta ihmiseltä tuntuu. Älä puhu sit ollenkaan aiheesta jos et siitä mitään ymmärrä.
Aika: 2016-04-05 13:35:13
+186806
<Nekatiivi-Hompsu>
ahonenj kiitos piristyksestä.... tajusin juuri että vaikka vähän masennusta poden... niin en ainakaan ole idiootti...
Aika: 2016-04-05 14:27:27
+537
<Nannax>
ahonenj Mun mielestä masentunut ei ole luovuttanut vaan väsynyt. Eikä masennus ole asennevamma. Masennus on sitä, että ne omat ajatukset kiertää kehää ja ihminen on joutunut tietynlaisen "negatiivisen ajattelun" kierteeseen josta hän ei pääse (omin avuin) irti. Tosin osa masentuneista on todennäköisesti enemmänkin kroonisesti stressaantuneita, nämä kun kulkee hyvin pitkälti käsikädessä. En ymmärtänyt, mitä tarkotit kun sanoit, että "Ei kukaan muu voi siihen vaikuttaa kuin itse"? Itseäni auttoi psykologi ja muutama itsehoito-opus, joiden avulla sain taas elämänilosta kiinni.
Aika: 2016-04-05 13:56:14
+368
<kisci>
Masentuneet näkevät maailman kaikkein realistisimmin, eli ymmärtävät omien vaikutusmahdollisuuksiensa vähyyden monissa asioissa. On siis tervettä yliarvioida oma vaikutusvalta ja kuvitella itsestään liikoja :)
Kommentit (64)
Piilota OFF-Topic keskustelu
<bazubab> ahonenj Idiootti
<Semirotta> Jep. Everyday.
<sirsinn3r> itse syvistä ja pitkistä masennuksista kärsivänä ylistän taikasieniä. pahimmillaan oon himassa ja en saa itestäni mitään irti koska kaikki paska. yks annos taika sieniä, joko meksikolaisia cubensista taikka kotimaisia on jeesannut joka kerta... en osaa selittää mitä tapahtuu mut sen jälkeen pystyn käsitteleen asioita ja ne ei tunnu niin mahdottomilta
<JFly> Itse masennuksen / burn outin kärsineenä en voi suositella kenellekkään. 4 vrk nukkumatta ilman piristeitä on todella paska tunne ja saa kaiken kaatumaan päälle. Onneksi opin stressaamaan asioista vähemmän ja elämään hetkessä. 8 vuotta sitten mietin vain kuinka pääsisin pois.
<Nannax> ahonenj Kyllä vielä keskivaikeaa masennustakin sairastavat pyrkivät viemään itseään eteenpäin, käyhän iso osa heistä esimerkiksi töissä. Mielen voimavarojen vähetessä elämästä alkaa putoilemaan kaikkea "ylimääräistä" mikä pahentaa kierrettä (liikunta vähenee, ruokavalio huononee, unen laatu heikkenee, ihminen eristäytyy jne.). Mulle itelle tuli sellanen olo, niinkuin vähän putoisin kelkasta ja lopuksi katselen maailmaa niin kaukaa, etten oikein saa otetta mihinkään, leijun vaan. Miten autat itseäsi, kun et jaksa nousta edes sängystä?
<Nannax> ahonenj Se kun ei ole aivan noin yksinkertaista. Ei masennus tule välttämättä napista painamalla kun kaveri kuolee, vaan se kehittyy pikkuhiljaa, niin ettei sitä edes aluksi tajua. Siitä vähän onnettomammasta olosta tulee aina uusi normaali, kunnes elämästä katoaa kaikki ilo. Moni ihminen ajattelee, että se aallonpohja on väliaikainen tila (usein se onkin) ja "jos mä nyt vaan kestän tuonne huhtikuun alkuun, niin helpottaa". Ainoa vaan, että aina se ei itsekseen helpota. Joskus pitää saada avautua ja valittaa. Ei se "kurjuuden kehittäminen" ole kovin tietoista hommaa, mieli vaan väsyy.
<Worning Moon> ahonenj Tuohon tokaan kommenttiin sanoisin vain, että kaverit nimenomaan auttaa masennukseen, itse olin hieman masentunut tuossa vähän aikaa sitten ja ensin suljin kaverit pois, vasta kun aloin kavereille avautumaan ja enemmän olemaan alkoi helpottamaan myös se masentuneisuus. Kannattaa uskaltaa avautua ja tukeutua kavereihin ja muihin läheisiin. :) Masennus ei ole helppo asia.
<ranee> Nemiades älä murehdi ja pakota ittes menemään uusiin paikkoihin ja ole ystävällinen mutta älä puhu paskaa, tapaat uutta porukkaa ja silleen tulee hyvä sosiaalinen olo
<tuuhee> Olen tavannut riittävän monta kusipäätä elämäni aikana ja jossakin vaiheessa muutuin, ei se vittuilu tuntunut enää miltään, enkä tuntenut edes vihaa, mutta kadotin sen positiivisuuden. Tuttu kuoli, enkä tuntenut mitään ennen hautajaisia. Lakaisin kaiken paskan maton alle, joka tosin pyrki sieltä myöhemmin esiin. Se tunne, kun tietää välittävänsä jostakin henkilöstä paljon, mutta välillä ei löytänyt mitään. Noin puolet elämästäni vietin tuntematta itseäni enää ihmiseksi, kaikki se paska voi tulla kertoimen kanssa, jos ei ole ketään kenelle puhua. Viime vuonna löysin positiivisuuden taas
<Prometheus-> Kuitenkin se on melkein kokonaan yksilön itsensä harteilla karistaa se masennus. Masentuneelle ei ole mitään hyötyä syyttää muita, vaan täytyy katsoa peiliin ja todeta että vituiks meni, yritetään uusiksi. Masentunut tarvitsee uusia ärsykkeitä aivoilleen jotta vanha pinttynyt ajatusrinki saadaan murrettua. Jos sitä ei tee, niin päätyy elämään paskaa elämää ja herkästi olemaan riippakivi lähipiirilleen ja erityisesti yhteiskunnalle. Luonnonvalinta kyllä karsii paikalleen jäävät masentuneet olennot ja niiden perimän, olkaa siitä varmoja. Kysymys kuuluukin, että haluatteko te karsiutua?
<Prometheus-> Masennusta voisi verrata bensan loppumiseen moottorissa, koska masennusta potevalla ei ole intoa jolla jaksaisi yrittää uusia asioita, jotta saisi iloa, josta taas uutta intoa jatkaa yrittämistä jne. Moottori hyytyy. Miten tällaiseen rinkiin sitten on päätynyt? Siihen on voinut vaikuttaa monikin asia ympäristössä, kuten euroopan regressio, maailmanloppuskenaariot, läheisten kuolema, jne jne. Ei se ole pelkästään yksilöstä itsestään kiinni että kuka masentuu. Se on raskasta, nimimerkillä kokemusta on.
<pauliman> Luulin, että tissit näkisin. Enpä nähnyt.
<ahonenj> Mielenkiintoista rinkkirunkkausta teidän masentuneiden kesken. Ei tarvitse kuin sanoa, että olette itse kurjuutenne kehittänneet, niin hirveä soppa syntyy.
<Kantasolu> Jos et ollut masentunut niin viimeistään nyt olet...
<Zyrppa> ahonenj voi että kun sullekin iskis oikea masennus. sen jälkeen haluaisit itsekin kiskoa nekkuun niitä ketkä kommentoi samalla tavalla kuin sinä nyt
<wuppiduu> olipas se masentava media
<Nickysix> lopettakaa vaikka pariksi viikoksi uutisten luku kokonaan ja keskittykää tarkoituksella hetkeksi vaan siihen mitä oman elämän välittömässä läheisyydessä tapahtuu. parantaa mielenlaatua kummasti. on kyllä käsittämätöntä miten osa ihmisistä edes voi ajatella positiivisesti kaiken tän paskan keskellä mitä tällä planeetalla tapahtuu
<ZiRB> Nyt urheilen, opiskelen, itselääkitsen ja pyrin elämään hetkessä. Näillä eväillä eteenpäin. Parasta lääkettä on kuitenkin purjehtiminen! :)
<ZiRB> Milläs minä sitten jaksan painaa päivästä toiseen? Hyvä kysymys.. en vain tiedä miten vastata.. "Siinä se.. päivä kerrallaan". Kerran kuukaudessa-6kk popsinkin itselääkitystä ja tyhjennän mielestäni kaiken paskan. Tämän jälkeen voi elää taas kuin puhtaalta pöydältä. Omaa "masennustani" en osaa määrittää, mutta ammattiapua en ole ajatellut edes ja jonkin lääkityksen aloitus ei tule kysymykseenkään. Nappikuuri ollakseni osa tätä yhteiskuntaa on jo niin metsään ajettu auto, että ennemmin vaihdan maisemaa ja arvioin tilanteen uudelleen. Ammattilaisen puheille olisi toki kiva päästä.. maksaa liikaa
<ZiRB> Olen ollut itsetuhoinen jo 8v, miettinyt jopa oman hengen riistoa. Tullut vain aina siihen lopputulokseen että, säälittävin ja itsekkäin teko mitä voi tehdä joten jätän tekemättä. Koko maapallon meininki vituttaa aivan suunnattomasti ja toivon meteoriittia, yellow stonea tai vastaavaa. Potentiaalia hierotaan paskalla seiniin dollarit silmissä ja materiaalinen maailma jyllää. Työ: miksi painaa duunia, jotta joku muu rikastuisi? Siksi oma yritys pystyyn ja sen vastoinkäymisten läpi käynnin jälkeen voin vaan todeta että "Jaa...". Parempi silti kuin raataa niska limassa jollekkin muulle.
<yucka> ahonenj vitun idiootti.
<uvracha> 1:05 left handed:)
<Sir_FluffyButt> ...hiljaisuus... :(
<MrFiufaufou> Nemiades Itselle onni on ainakin hyvin pitkälti liitettynä siihen että on jatkuvasti jotain tekemistä. Oli se sitten pelaaminen tai työt, kunha ei ajattele sitä kuinka pahasti on jäljessä muista yhteiskunnallisilla standardeilla kun ei ole uraa taikka vaimoa ja lapsia.
<törgue> Voi pojat nyt osu ja uppos.
<imcancer> kiitti vitusti vittunaamat ku ette linkkaa alkuperäsiä videoita.
<AntInfant> Meinasin postata tän joitakin kuukausia sitte mutta ajattelin että vittuakos se muille kuuluu/kiinnostaa jos mulla on kaikki päin helvettiä. Ihan hyvä että joku sai postattua.
<ebeli> ahonenj Masennuksen pääoireita taitaa juurikin olla ajatusten negatiivisuus, vaikka tajuaisi itsekin, ettei sille ole mitään järkevää syytä. Se voi jopa johtua aivokemian epätasapainosta, jota on aika paha asennetta korjaamalla muuttaa. Eli ei se nyt ihan tahdosta ole kiinni. Varmasti jokainen masentunut haluaa parantua enemmän kuin mitään. Oli taas vähän tuommosta kotisohvapsykologiaa tuo..
<Näykkä> ihmekkään jos masentaa jos lukee george orwell:in 1984
<Näykkä> olipa masentava video :(
<Munqster> Tähän liittyen positiivisia uutisia. Kelasta vihdoin tuli palautetta ja hakemus psykoterapiatukeen tuli hyväksyttynä takaisin! Viime kesästä asti odottelu ja päivittäinen paska olo vihdoin voi parantua kunnon hoidolla. Tää sairaus on ihan vitusta ja en toivo kenellekkään tätä paskaa. Kaikki vituttaa ja on aivan saatanasta ja haluaa vaan nukkua kaiket päivät.
<Thomsonn> Anteeksi kaikille kirjoitusripulista mutta taidan illalla kattoa onko mulla tämän tupakaveritöhön nroa tallessa ja soittaa sille. Rehellisesti sanoen en välitä mahdottomasti kaveerata sen kanssa mut haluan tietää onko se vielä elossa ja ehkä se piristäisi sitä.
<Thomsonn> Satuin vaan terveenä olemaan perusystävällinen kaikille niin en tajunnut että olin ainoa johon se tunsi ystävyyttä. Vasta kun se iltavapailla joi itsensä itsetuhoiseen kuntoon tajusin ettei se vaan ole laiska tai töhö vaan aidosti rikkinäinen ihminen. Normi ihminen harvoin ymmärtää masennuksen vakavuutta koska ihminen vaikuttaa silloin ulkoisesti ja fyysisesti ok:lta. Samaistun suhun nyt koska olen toipumassa mutta ymmärrä että kun makasin aiemmin sängyssä nousematta ja syömättä 24+ tuntia niin silloin se ei ole pelkästään itsestään kiinni.
<Thomsonn> ahonenj "Depression is an injury without scars". Intissä tupakaverini oli masentunut mutta silloin en ymmärtänyt sen tilannetta millään tavoin tai pystynyt samistumaan. Kattelin että vittu ko on laiska jätkä ja ihmettelin miksi se eristyy välillä itsekseen ja hakee multa myötätuntoa ihan kummallisilla keinoilla. Niinkuin juttelemalla sille tärkeistä jutuista kuten mangasta jota en tajunnut ollenkaan. Myöhemmin en halunnut jutella sen kanssa pitkään jos se ex tempore reservissä soitteli koska muitten "coolimpien" inttityyppien saatettiin jopa kiusata sitä. -->
<KaYhKo> Voi kuulostaa hullulta, mutta ihe viihdyin siinä synkässä kolossa. Nyt on eukko, lapsi, perhe sun muuta. Joskus kaipaan siihen hiljaisuuteen ja tyhjyyteen. Siellä oli viihtyisää. Ehkä kohdallani olisi lisä terapia tarpeen. En tiiä.
<ahonenj> Thomsonn en vertaisi syöpää masennukseen...
<Thomsonn> Ja jos mun ja "heppatytön" jutusta tulee koskaan mitään niin näytän myöhemmin mm. nää kirjotukset sille ja kerron kuinka paljon tuntemattoman ihmisen, jota en ole nähnyt, kanssa tekstailu voi auttaa kohtaamaan omat ahdistuksensa ja keräämään rohkeutta selvittämään niitä. Ja kiitos Rasialle! Kiitos samanmielisille ihmiselle joiden off-topic-avautumiset ym. ovat auttaneet itseänikin. :)
<ahonenj> Nannax tarkoitin luovuttaneella juuri sitä, että ei yritä viedä itseään eteenpäin ja "asennevammalla" juuri tuota negatiivisen ajattelun kierrettä. Vain itse voi nousta sieltä, terapia voi auttaa, mutta jos ei itse tahdo, ei se myös onnistukkaan. Tämän takia lähtökohtaisesti kaikki on itsestään kiinni.
<Thomsonn> Masennus on sairaus enkä olisi yksin koskaan voinut selvitä siitä yksin. Omasta helvetistäni oli se hyöty että se sai minut keräämään voimia tarttumaan puhelimeen ja hakemaan apua. Lääkitys on monessa mielessä perseestä eikä yksin auta toipumaan mutta se on kuin olisis saanut uudet silmät. Näen asiat eri tavalla ja ymmärrän omaa käyttäytymistäni kun taas aiemmin katselin itseäni jostain kaukaa alitajunnastani ja huusin että nouse ylös! Älä tee tätä itsellesi! Pyydä apua! Kerro pahasta olostasi Sevelle ja Jezzerille (nimet muutettu)! Mutta en vain pystynyt siihen ilman ammattilaisia. -->
<Thomsonn> ahonenj Kun luin tuoreempiakin kommenttejasi ymmärrän kyl näkökulmasi ja itse masennuksen toipumisvaiheessa olevana samaistun "helvetti voi olla taivas"-ajatukseen mutta aallonpohjavaiheessa sillä ei ole paskankaan merkitystä tai mitään hyötyä. Sun argumentteja lainaillen: leukemia on kehon heikkoutta "huonot" ajat ovat vain hyväksi, koska niiden aikojen aikana kasvat fyysisesti vahvemmaksi. Tämän kun sisäistää hyvin niin elämä on pelkkää oppimista ja "huonot ajat" tärkeä vaihe elämässä. Syöpää n sairastunut on luovuttanut. -->
<Nannax> ahonenj Mun mielestä masentunut ei ole luovuttanut vaan väsynyt. Eikä masennus ole asennevamma. Masennus on sitä, että ne omat ajatukset kiertää kehää ja ihminen on joutunut tietynlaisen "negatiivisen ajattelun" kierteeseen josta hän ei pääse (omin avuin) irti. Tosin osa masentuneista on todennäköisesti enemmänkin kroonisesti stressaantuneita, nämä kun kulkee hyvin pitkälti käsikädessä. En ymmärtänyt, mitä tarkotit kun sanoit, että "Ei kukaan muu voi siihen vaikuttaa kuin itse"? Itseäni auttoi psykologi ja muutama itsehoito-opus, joiden avulla sain taas elämänilosta kiinni.
<HenkkaLive> Nemiades Eipä tätä olis tuon paremmin voinu sanoa
<ahonenj> hompsu itsekkin aloitin provosoivasti keskustelun. Tämä sen takia, koska olen ajatellut, että minun täytyy itse olla hyvin jääräpäinen ja karski tämän asian suhteen, jotta en ajaudu samaan. Täytyy miettiä tätä asiaa viellä ja tajuta.
<kisci> Masentuneet näkevät maailman kaikkein realistisimmin, eli ymmärtävät omien vaikutusmahdollisuuksiensa vähyyden monissa asioissa. On siis tervettä yliarvioida oma vaikutusvalta ja kuvitella itsestään liikoja :)
<SemperFi87> Pakko sanoo et aika tutun kuullosta toi... paitti vika kohta
<Nekatiivi-Hompsu> ahonenj sori ku sanoin ilikiästi... ole onnellinen jos pystyt asiaa näin hallitsemaan. itsekkin yritän... mutta ei se aina ole mahdollista, siksi se masennus on ihan oikea sairaus..
<ahonenj> Itse olen oppinnut ajattelemaan, että millään ei ole mitään merkitystä, elämä on oppimista. Huonot ajat ovat mielenkiintoinen vaihe jota pystyy ajattelemaan ns. "sivusta" oppien. Kuvaannollisesti "helvetti voi olla taivas" kaikki on asenteesta kiinni, me itse määrittelemme yksin kaikkien vastoinkäymisien arvot.
<The_Truth> pjumppari Masennus on alitajunnan tapa kertoa että et elä sitä elämää mitä haluaisit. Jos oot kärsinyt 10 vuotta masennuksesta, ni oisko aika muuttaa elämääs radikaalisti? Ihan mihin suuntaan tahansa
<ahonenj> PsycheDeluxn PsycheDelux Pjumppari Jokainen löytää omat henkiset voimavarat vastoinkäymisien kautta, täytyy olla hyvin itsetietoinen ja käyttää niitä mahdollisimman hyvin. Masennus on mielentila jossa kyseiset voimavarat ovat hävinneet. Jos oppii käyttämään näitä, voi huomata miten ne "huonot" ajat ovat vain hyväksi, koska niiden aikojen aikana kasvat henkisesti vahvemmaksi. Tämän kun sisäistää hyvin niin elämä on pelkkää oppimista ja "huonot ajat" tärkeä vaihe elämässä. Masentunnut on luovuttannut, masentunnut ei yritä viedä itseään eteenpäin kasvaen.
<Nekatiivi-Hompsu> ahonenj kiitos piristyksestä.... tajusin juuri että vaikka vähän masennusta poden... niin en ainakaan ole idiootti...
<Flatronokia> ahonenj Masennukseen kuuluu myös kehon sisäiset asiat ihan kemiallisella tasolla joiden epätasapainoisuus vaikuttaa siihen miten ihminen reagoi asioihin ja miltä ne tuntuvat. Siksi monet syö masennuslääkkeitäkin koska ne normalisoivat tuota epätasapainoa.
<The_Truth> Omalla kohalla masennus johtui tyytymättömyydestä itseeni. Vihasin itseäni. Vertasin itseäni muihin. Haaveilin jonkun muun elämästä, tai että voisin alottaa alusta. Koska oma elämä on jo kustu ja mitään ei voi asialle tehdä. Vai voiko? Ymmärsin että mun elämässä on vain minä, muut eläköön omiaan. Mun elämän laatu on minusta ja mun ajattelumallista kiinni. En haikaile eilistä tai huomista, On vain tämä hetki ja mä päätän mitä teen ja mitkä ajatukset päästän sisään. Opin manifestoinnin voiman, eli luon oman tulevaisuuden, uskomalla tai pikemminkin tietämällä että minä pystyn siihen. Hyvästi masi
<PsycheDelux> "Masennus on asennevamma" :D:D:D:D:D Diagnoosillasi torppasit juuri monen erittäinkin pätevän lääkärin ja aihetta tutkineen ihmisen tutkimustulokset. Ketä masentunutta oot koittanu auttaa ja miten? Läpsyä selkään ja vanhakunnon "Koitahan piristyä?" Voin kertoo, että saa masentuneen tuntemaan olonsa vielä huonommaks, kun alkaa olla vaan enemmän pahoillaan siitä, että voi huonosti.
<Pjumppari> ahonenj Ole hiljaa. Terveisin "vain" 10 vuotta masennuksesta kärsinyt
<PsycheDelux> ahonenj Mielen heikkoutta vähän samalla tavalla, kuin on fyysistä heikkoutta, jos luita murtuu. "Jokainen vaikuttaa yksin siihen miten elämään suhtautuu." No sulla mahtaa olla Jeditason mielenhallinta, kun et anna MINKÄÄN muun asian elämässä vaikuttaa. Esim. 10+ vuoden työttömyys ei vaikkuttaisi sinuun mitenkään? Tai se, kun sitten yli kymmenen vuoden jälkeen saisitkin unelmiesi työpaikan? Olisit molemmissa tapauksissa vain, että "meh, that's life"
<ahonenj> Draganta Olinko muka väärässä? Ei kukaan muu voi siihen vaikuttaa kuin itse. Mitä helvetin säälipisteitä muka masentuneet tarvitsevat? Ei se mitään auta ja jos koittaa kuitenkin auttaa, niin he pyörivät vain syvemmin omassa paskassaan. Masennus on asennevamma ja henkilön pitää se itse tajuta ennen kuin voi muuttaa sitä.
<Draganta> ahonenj, tyypillinen vitun tyhmä kommentti ihmiseltä joka ei tiedä vittuakaan siitä miltä masentuneelta ihmiseltä tuntuu. Älä puhu sit ollenkaan aiheesta jos et siitä mitään ymmärrä.
<ahonenj> Mielen heikkoutta. Jokainen vaikuttaa yksin siihen miten elämään suhtautuu.
<mulekka> Niin tuttua, päivittäin, vuosien ajan.
<kollaja> Suomessa tuo on parempi normipäivä loka-tammikuussa.
<Rofloplex> Joo kun omia synkkiä aikoja muisteli niin kaikki tuntui kauhean harmaalta ja synkältä. Ei tehnyt mieli tehdä mitään eikä mistään oikeen saanut iloa. Onneksi se menee ohi nuoruuden myötä!
<Nekatiivi-Hompsu> Niitä päiviä kun tunnet olosi onnelliseksi, tarpeelliseksi ja arvostetuksi... sitten heräät todellisuuteen keskeltä paskaista kämppääsi :(
<Nemiades> Jotenki tuntuu siltä et masennus on todellisuuden sivuoire ja motivaatioksi kutsutaan vaan sitä kun onnistuu itselleen kusettamaan että tässä maailmassa olis joku järki ja järjestys. Ainoat hetket kun voi olla onnellinen jostain on silloin kun ei keskity todellisuuteen tai "koko kuvaan", vaan elää siinä hetkessä jossa sillä hetkellä on. Onko se sitten pitkällä juoksulla mitenkään merkityksellistä? Ei siltä tunnu.
<TohtoriUG> https://www.youtube.com/watch?v=AuqemytQ5QA Mitäpä tähän sanois. Masentaa kuitenki.
Uusimmat profiilikuvat
Foorumilla tapahtuu