Reilu kaveri

Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin luvanneeni
soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa ja soitin siihen. Mies
vastasi puhelimeen "Haloo". Sanoin kohteliaasti, "Hei, täällä on Matti
Meikäläinen, saisinko Petri Simolalle?". Mutta mies löi luurin korvaani!
En uskonut, että kukaan voisi olla niin töykeä. Selvitin Petrin oikean
numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme puhelinluettelossa hänen kaksi
viimeistä numeroa olivat väärinpäin. Kun lopetin puhelun Petrin kanssa,
huomasin tuon väärän numeron olevan vielä auki koneellani. Päätin
soittaa hänelle uudestaan. Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin
hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan.

Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen puhelinmuistiooni nimellä
Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan laskuja tai oli
muuten vain huono päivä, niin soitin hänelle. Aina kun hän vastasi, niin
huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan. Se sai minut
aina paremmalle tuulelle.

Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat lankapuhelimiinkin
soittajan numeron näytän. Se oli iso pettymys minulle, koska joutuisin
luultavasti lopettamaan soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin
taas hänelle..
"Haloo"
"Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni oletko
tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani.
Soitin samantien takaisin hänelle ja huusin "Et tietenkään, koska olet
persreikä!".

Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen olevan juuri lähdössä
aivan oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta hänen lähtö tuntui
kestävän ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän olekaan lähdössä, mutta
lopulta hän peruutti pois ruudusta. Hän peruutti suuntaani ja jouduin
itsekin peruuttamaan hieman kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta
Mersu tuli toisesta suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja
huusin, "Hei, minä olin tässä ensin!". Mies nousi autosta ja käveli
kauppaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin mielessäni kaikki
mustalaiset alimpaan helvettiin... ja mietin miten paljon persreikiä
maailmassa onkaan. Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja
otin hänen numeronsa talteen.

Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut Persreiälle huutaakseni
"Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella helppoa, koska laitoin hänen
numeronsa pikavalintaan), huomasin Mersukuskin numeron taskussani.
Päätin soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalla"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle luurin korvaan.

Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy sanoa, että hetken
aikaa asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun minulla oli
ongelma tai paha päivä, minulla oli kaksi persreikää, mihin voin purkaa sen.

Mutta muutaman kuukauden päästä persrei'ille soittelu ei enää tuntunut
yhtä nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti ja
keksin ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle.
"Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua ...hetken päästä
persreika kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan

Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun persreikä mustalainen" - ja
löin luurin korvaan

Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani *** (mannen osoite) ja
aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee kotiin. Sitten soitin
pari puhelua television ja iltapäivälehtien uutistoimittajille ja
kerroin heille ammuskelusta osoitteessa ***.

Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan tapahtumia.
Ai että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin molemmat persreiät
tappelivat tosissaan pihalla kolmen poliisiauton edessä ja paikalla oli
kaksi televisiokameraa ja useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni
nautinnollisin hetki!