Karhut ja metsä.

Karhu on kusipäisin eläinlaji mitä maa päällään elättää.
Tämä tyhmä pieniaivoinen haiseva paskaturkki on vahva kuin itse perkele ja täysin yllättäin kömpelöstä möhköstä ulkomuodostaan huolimatta käsittämättömän nopea.
Karhu myös kiipeää ketterästi kuin pikku apina ja ui kuin hauki. Karhua et pakene ilman maastokelpoista ajoneuvoa.
Mikään tuntemamme elämänmuoto ei pärjää karhulle, ei edes ihminen ilman tehokasta asetta, jos edes silloinkaan.
Karhu kerää voimia nukkumalla koko talven, mistä ihminenkin voi olla vilpittömästi kateellinen.
Paskamaha karhu lötköttää rennosti koko talven mukavasti alilämpöisenä horroksessa.
Herättyään tämä vihulainen alkaa ikäväksi tyypiksi.
Karhu on kuin suuri jätemylly, mille kelpaa mikä tahansa raadeltavissa ja jättimäisissä hampaissa revittävä nieltäväksi. Karhu syö niin hyttysiä kuin puunrunkojakin. Ns. citykarhun on nähty syöneen pyöräteline Tampereella.
Karhu saattaa hämätä ihmisiä syömällä marjoja ym. hippipaskaa mutta esim. ihmisen nähdessään karhun lihanhimo herää, ja pian on eräretkeilijästä enää goretex vaelluskengät muistona seikkailusta metsässä, missä tyhmä mutta väkivahva karhu on kuningas.
Karhu on eläinmaailman vastine elämäm koululaiselle gorillavartaloiselle lievästi kehitysvammaiselle alfaurokselle, joka on tottunut saamaan mitä haluaa.
Karhut ovat nykyään käyneet yhä röyhkeämmiksi. Karhuja nähdään jopa ihmisasutuksen lähellä. Mikäpä karhun on levittäessä reviiriään kaupunkialueelle, koska ihmisillä ei ole aseita ja käynti suoraan olohuoneeseen onnistuu yksinkertaisesti kävelemällä lasin läpi. TV:tä tuijottavat ihmiset paskovat housunsa täyteen ja antautuvat syötäviksi.
Ja vaikka kossulla vahvistettu insinööri-isä ei luovuttaisikaan, karhu kyllä kaivaa rilli-mölön vaikka vinttikomerosta ja pistää suihinsa.
On vain ajan kysymys, koska ensimmäinen vittupää citykarhu osallistuu salkkareiden katseluhetkeen keskiluokkaisessa olohuoneessa.
On täysin vastuutuutonta väittää metsässä liikkumisen olevan turvallista. Ulkona on vaarallista mutta metsässä on moninkertainen vaara joutua karhun hyökkäyksen kohteeksi.
Muistakaamme kuitenkin, että karhu on tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Kotona olet turvassa, kun asennat ikkunoihin titaanista valmistetut kalterit, asennat riittävän tukevat teräs- tai titaaniovet ja pidät ne suljettuina.
Metsässä liikkuessa kannattaa pitää mukana suuritehoista ghettoblasteria, volumenapin sojottaessa kaakkoon, joka saa karhun luulemaan jonkin supervahvan, tuntemattoman elämänmuodon liikkumisesta metsässä.
Sama vaikutus on kovaäänisillä soittimilla kuten pasuuna tai patarumpu. Ghettoblaster toki on kätevämpi, jos vain virtaa riittää. Itse suosin blasterin ja trumpetin kombinaatiota.
Hyökkäävän molopään harhautukseen voi myös käyttää hunajalla voideltuja jäniksen raatoja, joita yksikään karhu ei voi vastustaa. Näitä kannattaa olla mukana useampia, koska nälkäinen karhu nielaisee sellaisen kokonaisena.
Tälle metsäelämäm kolun superelämelle et pärjää ilman oveluutta.
Kuitenkin torjuntavoittokin on paksukalloisesta lihamöykystä aina mieltä ylentävä ja voimaannuttava kokemus.
Voimme jatkaa eloa haisevan, tyhmän karhusaastan parissa, kun olemme niitä askeleen edellä.