Vanhemmuuden ilot

<aabee> Elämä on alkanut uudelleen, lapset ovat muuttaneet pois ja koira kuollut.

<Bluk> Askila Noh, tarkoitinkin sitä positiivista muistojen valkopesua, jota ihmisaivot harrastavat, varmaan evolutiivisista syistä, kuten sitä negatiivistakin. Tuossa topkommentissasi sanot evoluutioon kuuluvan se "valkopesu", mutta nyt sanoit että yleensä se on toisin? Onko tähän jotain tieteellistäkin evidenssiä, että nimenomaan negatiivinen muistojen käsittely olisi yleisempää? Varmaan traumatisoituminen on eri asia. Sbetsho Itse taas olen juuri nauttinut siitä tekoprosessista, vaikka se onkin siihen jäänyt aina.

<Kapteeni Kalsonki> Having a child is like having a dog that slooooooowly learns how to talk.

<jullijuu> Keep telling yourself that...

<Genedz> Jotkut ihmettelevät elämän tarkoitusta, mutta tuossahan se kuvassa näkyy. Jälkikasvun hankkiminen.

<doobey> MrFiufaufou Allekirjoitan. Parasta päivässä on, ku päsee paskalle varttitunniksi kattoo rasiaa ja ampparit.comia

<tikkariana> Kantasolu mullakin esikoinen hyvin käyttäytyvä jo, muttä tämä alle vuoden ikäinen kun ei vielä osaa olla kiltisti kun ei ymmärrä mitä se on. Mut joo, kun on 2,5v niin pitää jo osata olla enimmäkseen ihmisiksi. Itse sanoisin että eka vuosi 95% paskaa, toka vuosi 50% paskaa jne.

<SuvaitsevainenSivari> KuuFFi Olin samaa mieltä itsekin kun toista emäntä halusi, mutta toinen olikin paljon helpompi. Toisen kohdalla pystyin (jopa) nauttimaan siitä vauva-ajasta, kun oli jo oma ajatusmaailma mukautunut lapsiarkeen. Esikoisessa oli vaan muistoissa se saatananmoinen väsymys ja koliikki. Ekassa oli paljon mukana myös sitä oman arvomaailman muutosta mikä väsytti näin jälkikäteen enemmän kuin varsinainen fyysinen vauva-arki.

<SuvaitsevainenSivari> MrFiufaufou Melko paska vertaus, täysin eri asioita (ellet nyt haaveile seksisuhteista lapsien kanssa). Ja niin, rationaalisesti ajatellen lapsien hommaaminen hankaloittaa elämää. Kuten myös ulos meneminen tai sängystä nouseminen. Minä elän elämääni elämysten takia, en sen perusteella millä pääsen helpoimmalla siihen pisteeseen, kunnes lakkaan olemasta kuoleman yhteydessä. Ja lapset ovat tehneet elämästäni jälleen enemmän elämisen arvoisen, enemmän kuin mikään materia voisi koskaan tehdä. Se voi olla aivojen valhetta, mutta hei, me olemme aivot. Joten jos aivot uskoo siihen, on se totta.

<Bluk> Askila Eikö tuo ilmiö esiinny kaikkialla ihmisten kokemissa palkitsevissa koettelemuksissa? Siitä on sanonta: aika kultaa muistot. Inttiajoista muistaa pirun hauskat jutut ja hyvän fiiliksen mikä jäi vaikka välillä oli "vähän rankkaa". Todellisuudessa sillä hetkellä kun nestehukassa käveli kymmeniä kilometrejä valvottuaan kymmeniä tunteja satojen hyttysten ja paarmojen keskellä eksyksissä vitun kylmässä metsässä, jossa oli ylämäkeä molempiin suuntiin, tunnelma ei ollut niin kiva, kuin mitä jälkikäteen muistaa.

<KuuFFi> Itellä nyt 4.5v poika. alkaa pikkuhiljaa jo helpottamaan onneks. Tuskaa ja vaikeeta on ollut ja niitä itkuraivareita on aina ilo kuunnella. Emäntä haluis toisen lapsen ja ei selkeestikkään muista sitä paskaa mitä on tämän ekan ainaka kärsitty. Itse muistan ja en helvetissä halua alkaa kaikkea alusta.

<hamppari80> Jos ei arvon rasisteilla ole muuta kiinnostusta lasten tekemiseen, niin ajatelkaa vaikka niin, että jos te ette itse niitä tee, niin tämä maa kyllä kansoitetaan ulkoistettuna. Lisäksi, vaikka muuten olen itsekäs paskiainen, niin en kuitenkan ole niin itsekäs, että ottaisin vastaan elämän mutta en antaisi sitä lapsilleni. Kuitenkin nauttikkaa ja uhotkaa nuorena, juuttumatta kiinni ajatukseen ettei teistä ole kasvattamaan lapsia. Lähes kaikista on jos haluaa.

<Kantasolu> Lapsen voi myös kasvattaa niin, että se tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Kuvan nilviäinen on levittänyt iskän ja äiskän kokkelit ympäri huushollia eikä tiedä/tajua tehneensä mitään väärää. Yksikään mun kasvattamistani lapsista ei ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa koska ne on aina tienneet, että silloin ei hyvä heilu. Lapset on oikeasti aiiiiiiivan ihania otuksia kun niitä osaa käsitellä. Nytkin tuossa 15 sentin päässä polvestani istuu yksi lapsi joka on yksi parhaita elämässäni tapahtuneita asioita.

<Jonetzku> Itselle riittää se että näkee siskon lapsia korkeintaan tunnin verran viikossa. Onhan lapset siis ihan kivoja sillon kun ne on hiljaa, nukkuu tai sukeltaa mutta noin niinku muuten se joka paikkaan kaaoksen kylväminen ei oo oikein se oma juttu...

<j0ntti> I fucking love cocaine!

<aleksi_i> Sitten vaan yhdessä siivoomaan ja jos ei halua siivota niin sitten nukkuu tossa sekamelskassa. Jotain rajaa.

<fretu> Tony Montanan poika selvästi. Kokkelia lattiasta kattoon.

<MrFiufaufou> Terveisin rehelliset vanhemmat: "90% on paskaa ensinmäiset vuodet, 10% niitä oikeasti ihania hetkiä". Ajatelkaa asiaa näin, dettaisitko miehen/naisen kanssa joka itkee yöt ja päivät sekä paskoo ja kusee mihin vaan voi, puhumattakaan että vie kaiken aikasi? Aivot ovat hieno asia kun pakottavat rakastamaan/välittämään jälkikasvusta, ei se silti oikeasti siitä ihanaa tee. Itselleen on turha valehdella, saatika sitten muille. ps tästä on oikeita tutkimuksiakin tehty että ihmiset usein valehtelevat odotusten sekä ennakkoluulojen takia.