Lähettäjä:
Error2Stereotypiat
Pariskunta vetää hommat överiksi kerran vuodessa.
ILMOITA ASIATON SISÄLTÖ
Valitse mielestäsi parhaiten kuvaava ilmoitus mediatiedostosta.
Syy
repostMediaId
Lyhyt selvitys
1
Riemurasia on ollut tavoittamattomissa 1.2.2022 - 2.2.2022 välisen ajan päivitystöiden johdosta. Ilmoitelkaa rohkeasti sivuston ongelmista mikäli niitä tulee vastaan palautesivun kautta.
Lähettäjä:
Error2Syy
repostMediaId
Lyhyt selvitys
600
Kommentti ei liity mediaan
Eniten ääniä saaneet kommentit
Aika: 2014-07-09 11:14:31
+22410
<Double4>
Isi esittää aina suomalaista stereotypiaa kun käyn kotona. Makaa sammuneena sohvalla
Aika: 2014-07-09 12:39:45
+711
<thenobody>
itsellä oli tällänen kokemus, veli oli aina se jota ei isä kiusannu eikä vittuillu. sit ku oltii teinejä ja veli pisti välit poikki isään niin sanoi veljelle suoraan "oon kannustanu näköjää väärää hevosta, thenobodyä ois pitäny suosia" mitä helvettiä? aika sairasta että valitsee toisen jota kannustaa ja toisen jättää sylkykupiksi, tietoisesti.
Aika: 2014-07-09 12:34:04
+10894
<amcg>
Jarde882: vähän vastaavia kokemuksia itelläkin. Isoveljestä on ekan parin vuoden ajalta moninkertanen määrä kuvia, vauvakirjamerkintöjä jne. Joskus ala-aste ikäisenä ihmettelin miksi minun vauvakirja on melkein tyhjä niin äiti sano ettei toiselle lapselle enää niin intona jaksanu.
Aika: 2014-07-09 18:19:05
+781
<ulri>
Meidän perhe: - Lapsi 1: Vauvakirja, valokuva-albumi täynnä, kymmeniä keloja kaitafilmiä. - Lapsi 2: Vauvakirja, valokuva-albumi aloitettu, esiintyy jonkin verran kaitafilmillä. - Lapsi 3: Ei vauvakirjaa, ei valokuva-albumia, ohimennen muutamalla filmin pätkällä. - Lapsi 4 (minä): Ei minkäänlaista todistetta mun olemassaolosta, paitsi valokuva synnäriltä, ja muutama pakollinen perhepotretti jouluna jne. Niinettä en mä katkera oo tai mitään... :P Mutta on tässä terapiassa rampattu ja pillereitä popsittu aikuisiällä ihan tarpeeksi, joten ehkä vanhemmat on nähneet erheensä.
Aika: 2014-07-09 17:43:47
+20316
<Fettukani>
No joo mutta tosiaan, eräällä tuttavallani on erittäin paljon sisaruksia. Joskus avautui siitä, että ei sekään hienoa ole, kun on vain yksi muiden joukossa eikä millään tavalla erityislaatuinen kellekään. Hyvä kun äiti nimeäkään muisti, saati millä luokalla ja mitä harrastaa. Vanhemmat sisarukset on pelkkiä etäisiä hahmoja ja nuorempia joutui itse vahtimaan. Tuollainen thenobodyn mainitsema tarkoituksellinen suosiminen on kyllä jo sairasta touhua.
Kommentit (26)
Piilota OFF-Topic keskustelu
<kahki> kerrankin mielenkiintoista luettavaa kommenttiosiossa :D
<nyrangers> meillä on uusperhe ja ikäeroa vanhimmasta nuorimpaan 16 vuotta. ollessani pieni oltiin paljon perheen kanssa ja minun ja veljeni vauvakirjat täynnä. nyt vanhempana kun katson sivusta nuorempia sisaruksia niin tuntuu pahalta heidän puolestaan. äiti ja isä ei ikinä kotona ja yhteinen vietetty aika on lähinnä ulkomaanmatkoilta. ja muu aika menee riitelyyn. en halua edes kuvitella ku nää pääsee teini-ikään.
<Viviel> Pikkusiskous ja toisena lapsena oleminen on välillä ollut ihan hyödyllistäkin, mutta myönnettävä on että kyselin minäkin miksei mun vauvakirjaa oltu täytetty kun joskus jo lukutaitoisena sitä lueskelin ja miksei ole niin paljoa valokuvia. Täytin sitten itse jälkikäteen, perkele. Ihan hyvä musta kuiteskin tuli, vaikka käynkin joka päivä riemurasiassa.
<wheel_spin> Topkommentit, tylyä, surullista ja valitettavasti totta.. Täällä menee niinpäin, että porukat on huomioinu liikaakin. Lopputulos on silti se, että hirveen paljon ei kiinnosta olla tekemisissä..
<ahtaaja> Isi veti vähän Double4:n mainitsemaan tyylii. Muutin pois kotoa alle parikymppisenä. Nyt on onnistunut raitistumaan, mutta luotto on kyllä mennyt. Lähinnä hyvänpäiväntuttu oman isän kanssa. No, ei sentään ollut väkivaltainen.
<lask90> Olen yllättynyt hyvien kommenttien määrästä, toivottaisin jaksamisia jos se ei olisi liian kliseistä. Kirjoittakaa lisää kokemuksia +1
<Double4> Eikös se niin mene, että vanhemmat siunataan ensimäisellä lapsella, he saavat toisen lapsensa, kolmas lapsi synnytetään ja neljännestä tulee diagnoosi.
<LuarkW> kannatti olla ensimmäinen lapsi, sisarusten vauvakirjat on melko tyhjiä verrattuna omaan. mutta jos vähän vakavammin niin kun useampi veli ja yksi sisko niin ainoa tyttö sai kaiken periksi ja eniten kaikkea, vituttaa vieläkin vähän.
<Joukkeli> Itse olen nuorin perheen kolmesta sisaruksesta. Meistä löytyy kyllä tuota valokuvamateriaalia, videokuvaa yms. suunnilleen saman verran, mutta on vanhemmat joskus sanoneet, että kyllä se ensimmäinen lapsi on ns. jännittävin koska siinä on sitä "uutuuden viehätystä". Ymmärtäähän sen.. Noita syrjimisiä en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä.. Surullista. No eipä tarvi kenenkään meistä tehdä samoja virheitä oman jälkikasvun kanssa mitä omat vanhempamme mahollisesti on tehny meidän kanssa..
<PEMM> ulri Sama homma. Ja aina kun muistelevat menneitä niin muistelevat sitä aikaa, kun vanhemmat sisarukset olivat lapsia ja naureskelevat sille. Kyllä on ollut toisinaan vähän jämä olo.
<ulri> Meidän perhe: - Lapsi 1: Vauvakirja, valokuva-albumi täynnä, kymmeniä keloja kaitafilmiä. - Lapsi 2: Vauvakirja, valokuva-albumi aloitettu, esiintyy jonkin verran kaitafilmillä. - Lapsi 3: Ei vauvakirjaa, ei valokuva-albumia, ohimennen muutamalla filmin pätkällä. - Lapsi 4 (minä): Ei minkäänlaista todistetta mun olemassaolosta, paitsi valokuva synnäriltä, ja muutama pakollinen perhepotretti jouluna jne. Niinettä en mä katkera oo tai mitään... :P Mutta on tässä terapiassa rampattu ja pillereitä popsittu aikuisiällä ihan tarpeeksi, joten ehkä vanhemmat on nähneet erheensä.
<Fettukani> No joo mutta tosiaan, eräällä tuttavallani on erittäin paljon sisaruksia. Joskus avautui siitä, että ei sekään hienoa ole, kun on vain yksi muiden joukossa eikä millään tavalla erityislaatuinen kellekään. Hyvä kun äiti nimeäkään muisti, saati millä luokalla ja mitä harrastaa. Vanhemmat sisarukset on pelkkiä etäisiä hahmoja ja nuorempia joutui itse vahtimaan. Tuollainen thenobodyn mainitsema tarkoituksellinen suosiminen on kyllä jo sairasta touhua.
<Fettukani> Kolmannella lapsella ei ole enää sitä vauvakirjaakaan.
<murwing> Paljon tarinoita toisena lapsena olemisesta. Miettikää millasta on olla 5. Eniten vituttaa jalkapallon lopetus vuosia sitten.
<mmaij> Toisen lapsen kirous on näköjää yleisempää mitä aattelin.. Omassa vauvakirjassa lukee lähinnä syntymäpäivä kun taas isosiskolla on dokumentoitu kaikki tyyliin ensimmäisistä sylkikuplista lähtien. Tilanne tosin tasottu myöhemmin kun aloin pienenä naperona purkaa vittuuntumistani ja piirrellä eri variaatioita sähköiskun saaneesta ukkelista, ne kaikki on säästetty..
<JooBro> Lots of laugh
<thenobody> itsellä oli tällänen kokemus, veli oli aina se jota ei isä kiusannu eikä vittuillu. sit ku oltii teinejä ja veli pisti välit poikki isään niin sanoi veljelle suoraan "oon kannustanu näköjää väärää hevosta, thenobodyä ois pitäny suosia" mitä helvettiä? aika sairasta että valitsee toisen jota kannustaa ja toisen jättää sylkykupiksi, tietoisesti.
<amcg> Jarde882: vähän vastaavia kokemuksia itelläkin. Isoveljestä on ekan parin vuoden ajalta moninkertanen määrä kuvia, vauvakirjamerkintöjä jne. Joskus ala-aste ikäisenä ihmettelin miksi minun vauvakirja on melkein tyhjä niin äiti sano ettei toiselle lapselle enää niin intona jaksanu.
<FreddyKrueger> American Dad 3/5
<slerbahuuli> Double4 Minunkin isi esittää suomalaista stereotypiaa: perjantaina perkeleelliset perseet olalle jonka jälkeen ajetaan perhe pihalle lumihankeen.
<nostokurki> Double4 Mun isä tekee tuota myös, ihan kuin se ei ikinä liikkuisi siitä, makaa vielä aina samassa asennossa. Tosin se kyllä asuu yksin, ja se kämppäkin haisee ihan hirveälle, vaikka siellä ei ikinä ole yhtään sotkuisempaa kuin edelliselläkään kerralla.
<_Time> Fake, mutta ihan viihdyttävä.
<Double4> Isi esittää aina suomalaista stereotypiaa kun käyn kotona. Makaa sammuneena sohvalla
<Rastal> flawless fake.
<Gethsemane> Flawless victory.
<k0uki> 'murica
Uusimmat profiilikuvat
Foorumilla tapahtuu