Koulukiusaus

<Kopellimestari> thirvi kyllä vitun komeesti isket taas asian mustavalkoseksi. Itse olen vanha koulukiusaaja, helvetinmoinen sellanen. Olin aivan täysi kusipää ja uskon että se johtui nimenomaan paskoista kotioloista, ja siitä että itseäni kiusattiin ala-asteella. Ei se mitään oikeuta, en sano sitä. Ja väitän että joku kun olis tullut ja vetänyt oikeen kunnolla turpaan niin olis loppunu munkin spedeily kun seinään. Ja kyllä on muuten paha olla nytkin sen takia miten on käyttäytyny joskus... ohan niitäkin jotka vaan on kusipäitä ja varmaan ovat niitä loppuun asti mutta hyvää yleistystä noin muuten...

<Danpax> lastunaama hienoo että pystyit anteeksi antamaa. Vaikka ne on vaiketa asioita ja niistä voi olla paljonki haittaa. Se kertoo jotain siitä, ettet anna kuitenkaa niiden hallita sua ja sun sisintä. Relixa Kyllä mun mielestä on hyvä antaa anteeksi ja sopia asioita. Sun kirjoituksesta tulee katkeruuden haju ja se on aika vaikee asia. Ihmiset joskus muuttuu ja silloin pitää antaa anteeksi. P.S. En ole kiusaajien puolella, vaan vastaan.

<lastunaama> Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Paskaa oli, mutta tuli se kestettyä. Myöhemmin oon tavannut muutaman kiusaajan, jotka alkoivat yllättäen kehua yläasteen luokan yhteishenkeä. Totesin muutaman kylmän faktan, että eipä todellakaan kaikkien osalta ollut kivaa. Eivä kuulemman olleet tajunneet kiusanneensa. Jännä, että itse silti muistan lauseetkin mitä mulle on sanottu. Osasivat tosin sitten pyytää anteeksi. Anteeksi osasin antaa, vaikkei sellaista varmasti ikinä unohda.

<Cinere> Mä kyllä ymmärrän sen, että omasta asenteestaan saa kantaa hedelmää, mutta koulukiusaaminen on kyllä sellainen juttu, mihin pitäisi aina puuttua samantien. Ja parasta lääkettä on itseasiassa se, että koulu on sellainen, jossa ei edes ajauduta kiusaamiseen eli ennaltaehkäistään. Nykyään (ainakin joissain kouluissa) puututaan kiusaamiseen aika herkästi.

<Muikku89> Koko ala-aste ja yläaste kiusattiin L-positiivisten ja välillä muidenkin toimesta. Aina pistin takaisin enkä alistunut. Välillä tuli enemmän ja välillä vähemmän turpaan, mutta koskaan en ketään hakannut. Verbaalisia pahoinpitelyitä sitten takaisin urakalla kyseisille kusipäille.

<lask90> Minäkin toisinaan ajaudun itsesääliin enkä osaa ajatella itsestäni mitään positiivista. En sentään syytä tästä yhteiskuntaa, vanhempia tai kasvuympäristöäni vaan lähinnä omaa kykyäni juuttua kaikkeen negatiiviseen...

<Purkinruostuttaja> Lapsuuden kaveri sai joskus päähänsä että olin käräyttänyt sen pahanteosta. Pari viikkoa sen luokan pojat vainos mua ja sain selkään koulumatkalla. Vaikka sovittiin riita niin ei olla sen jälkeen oltu tekemisissä vaikka leikittiin yhdessä melkein päivittäin ennen. Sain sitten kymmenen vuotta myöhemmin tietää että oma siskoni oli sen käräyttänyt ja että isä ja äitikin tiesi riidan syyn. Onneksi ei jaksa tässä iässä kantaa kaunaa. Harmittaa vaan että meni hyvä kaveri.

<Kanakotka> nostokurki Vanhemman on vaikea uskoa lapsensa olevan kiusaajatyyppiä, ja joskus se "kiusaaminen" ei ole sitä, vaikka se itsestä siltä tuntuisikin. (sinun tapauksessa kyllä, mutta oma luokkakaverini esimerkiksi ymmärsi pienen veljellisen nälvimisen kiusaamiseksi)

<Monskuu> Minua yritettiin kiusata koulussa, mutta en antanut kiusaajien tehdä sitä. Kaikki ei siihen pysty, ja kiusaaminen on perseestä ja siihen täytyy puuttua. Sitä on aina ollut, näkee vanhemmista sukupolvista miten vieläkin työelämässä on miehiä ja naisia jotka työpaikkakiusaa ja eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Kiusaamisen muoto voi olla vain eri. Pääsemmekö koskaan tästä ongelmasta eroon? Väitän ettemme.

<sledderi> Kiusaaja on oman elämänsä epäonnistuja. Vanhemmat väkivaltaisia,juoppoja tai eivät huomioi lastaan lainkaan. Purkavat sitten tietämättään pahaa oloaan kaikkialle. Väitän,että tuo lasten huomiotta jättäminen on suurin syy lasten olemiseen peräaukkoja. Koulukiusaaja tai työpaikka tai mikä vain,on yhteiskunnan pahin ongelma,ja syy on vain ja ainoastaan kiusaajassa itsessään. Oma elämä on perseestä,niin purampa sitä muihin. Omat muksut jos joutuu osalliseksi niin oli puoli mikä tahansa,joku saa selkäänsä,joko kiusaaja tai sitten kiusaava muksuni.

<nostokurki> Häiritsevän paljon ihmisiä on kiusattu lapsena, mukaanlukien minua itseäni. On tönitty, syljetty päälle, lyöty rautaputkella naamaan ja jopa kuristettu niin että heräsin sairaalassa. Vaikka yritin aina olla ärsyttämättä ketään, katsoa poispäin ja kulkea eri reittejä. Mikä siinä muiden kiusaamisessa kiehtoo? Miksi jotkut vanhemmat antaa lastensa jatkaa, vaikka tietävät? Mikä vittu meitä ihmisä vaivaa?