Lähettäjä:
seitanquickmixAhdistus ja masennus
Lähettäjä: seitanquickmix
Otsikko: Ahdistus ja masennus
Hakusanat: ahdistus, masennus, samanaikeisesti, anxiety, depression, same, time, ,
ILMOITA ASIATON SISÄLTÖ
Valitse mielestäsi parhaiten kuvaava ilmoitus mediatiedostosta.
Syy
repostMediaId
Lyhyt selvitys
600
Kommentti ei liity mediaan
Eniten ääniä saaneet kommentit
Aika: 2015-09-03 12:45:19
+23361
<risulaine>
En osaisi tuota tunnetta paremmin sanoiksi vääntää.
Aika: 2015-09-03 12:49:51
+34856
<Munasarjatuli>
Sitten joku sanoo että ei Suomessa pitäis olla masennusta kun miettii Afrikan lapsia kun niillä ei oo vettä eikä ruokaa, ne ei pääse kouluun ja niillä on aidsi. Sitten kun niitä katsoo telkkarista niin en oo onnellisempia ihmisiä nähny koskaan. Ehkä elämässä selvitymisen haaste ja se että yhteisöllä on suurempi merkitys luo onnellisuutta. Ehkä tämä on meillä opittavaa sieltä päin jos muuten meillä on asiat paremmin.
Aika: 2015-09-03 12:51:35
+2707
<are89>
Tämä. Tämä niin vitusti. Omalla kohdalla on vielä masennuksen tuoma itseinho, joka aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun tuntuu että joka ainoa vitun ihminen tuomitsee ja halveksii. Kävin hakemassa konttorilta auton rekisteriotteen kakkososasta kopion kun oli hävinnyt, piti kirjottaa yhteistiedot ja selvitys katoamisesta. Koko prosessi ei kesänyt kun muutama minuutin, silti ahdisti niin ettei kynä meinannut kädessä pysyä. Vittu kun on turha olo, tulis kuula ja tappais.
Aika: 2015-09-03 13:04:22
+8130
<Salmiakkiaki>
Itse olen masennuksesta kärsinyt niin kuin moni muukin, sitten aloin harrastamaan liikuntaa ja masennus helpotti. Jossain kohtaa liikunta vaan unohtui ja masennus palasi, pitäisi varmaan aloittaa liikunta uudelleen. Mutta kuitenkin rakkaat masentuneet ja ei niin masentuneet rasistit liikunta on se lääke henkiseen pahoinvointiin uskokaa tai älkää.
Kommentit (35)
Piilota OFF-Topic keskustelu
<kepappipeppu> Juuri näin. Ja joo, se liikunta on paras lääke oikeestaan, mutta kun on niin vaikeaa saada itsensä liikkeelle siinä tilassa. Oikeen oravanpyörä. Mulla terapia on tuonut avun, ei lääkkeitä, vain se, että saa jutella jollekin tuntemattomalle joka ei tuomitse ja auttaa selvittäämään miksi tuntuu siltä kuin tuntuu, miksi on sellainen kuin on.
<VenVan> Itse söin masennuslääkkeitä 4 vuotta, ennen kuin aivokemia normalisoitui. Vähemmällä olisi varmaan päässyt, jos olisin hakenut apua heti masennukseen sairastuttuani, mutta sitkuttelin vielä 3 vuotta, kunnes loppuun palaminen pakotti lääkäriin. Liikunta, säännöllinen syöminen ja stressin minimointi ovat pitäneet terveen kirjoissa jo useamman vuoden. Kannatti syödä lääkekuuri loppuun, vaikka kahden vuoden jälkeen tuntui, ettei tää lopu ikinä.
<Jester Dancer> Pelottavan tutun kuulosta.
<Semirotta> En olis osannu sanoa paremmin, tää on just sitä.
<Moljofeis> Itsekkin jatkuvan/toistuvan masennuksen kanssa melkein koko ikäni painineena voin sanoa että kukaan ei sieltä sinua tule pelastamaan. Jossain kohtaa mulla tuli raja vastaan, totesin että nyt vittu riittää, päätin tehdä asialle jotain. Keskityin aluksi pieniin muutoksiin, pikkuhiljaa muutokset alkoivat kasvamaan ja lopulta päädyin tähän missä nyt olen. Itseinho on tiessään, itsevarmuutta löytyy pienelle kylälle ja mikä parasta, enää ei masenna! Salmiakkiaki puhuu asiaa, liikunta on auttanut ihan helvetisti. Tilanteetkaan ei pääse enää ahdistamaan kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan.
<AntInfant> Rasiassahan on myös "tekstit"-osio.
<Finne> Kymmenen vuotta kyseisiä sairauksia takana. Tilanne helpottunut niin ettei heti ole hirttosilmukkaa tekemässä. Ajatuksia tulee yhä, ja pakko jaksaa.
<NakuTurbo> Munasarjatuli Mahtavasti muotoiltu! Ite huomasin olon helpottavan vasta, kun olin vieraassa maassa keskellä ei mitään ja ilman tietoa tulevasta. Salmiakkiaki Liikuntaa on kokeiltu, eikä se toimi läheskään niin hyvin kuin yhteisö.
<GhoStBuSteR_> Onneksi itselläni on asiat jo masennuksen suhteen paremmin, mutta muistan kerran jolloin olisi kotona tehnyt mieli kahvia, mutta se olisi pitänyt kaataa kahvipaketista metalliseen kannelliseen astiaan. Se tuntui niin musertavalta hommalta, että jäi sitten kokonaan juomatta...
<Anathekid> Välillä tuntuu siltä, että omalla kohdalla ahdistus, masennus ja varsinkin omat ajatukset rupeis pikkuhiljaa helpottaan...Erosta on nyt osapuilleen 1,5 vuotta ja viäkin vaan jotkut asiat tuntuu vitun pahalta. Kyllä tää vaan on vitun pitkä ja kivinen tie ollu, mutta jostakin oon aina voimia saanu...Mokomaa lainatakseni "toivon että huomen toisi tullessaan parempaa"
<Jokkelinen> Salmiakkiaki Ja fyysisen työn tekeminen.
<retu999> lisään vielä, että en millään tavalla vähättele masennusta tai ahdistuineisuutta. itselläni on eräs hyvä ystävä joka on kärsinyt jo vuosia niin pahasta ahdistuksesta, että ei tahdo kotoa päästä kauppaan, josta taas aiheutuu turhautuminen, itseinho ja masennus.
<retu999> näihin tunteisiin nyt luulisi samaistuvan aika moni. nekin joilla ei mitään vakavaa masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä ole. itse ainakin samaistuin, vaikka pidän itseäni ihan terveenä. johtuen lähinnä siitä että tekstin kaltaisia oireita esiintyy aina aika-ajoin. mutta eikös meillä kaikilla?
<LadyInPink> Salmiakkiaki On sanottu ahdistuksen aiheutuvan taistele tai pakene-reaktiosta aivoissa. Luonnossa kyseinen reaktio hellitäisi vasta kun on päässyt vaaratilanteesta turvaan, mutta meilläpä ei ole mahdollisuutta paeta mihinkään joten liikunta on paras tapa purkaa ylimääräistä energiaa :) Harmi vain, että se toimii vain väliaikaisesti koska huolet palaavat ennen pitkää. Ei saisi unohtaa liikkua säännöllisesti myös talvella.
<DAI> Munasarjatuli: Ignorance is a bliss. Kun ne ei tiedä mistään paremmasta, ne on onnellisia siitä, mitä niillä on. Me taas tiedetään kaikesta kaikki(vrtauskuvainnollisesti), joten ei olla koskaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä on.
<hiekkamestari> Itse kun välillä miettinyt näitä mainittuja Afrikan lapsia tms. ja kun yrittäjänä koittanut seitsemän vuotta ihteään elättää tulee vaan vastaan välillä että ei ole myös varaa ruokaan, vuokraan tai mihinkään mutta sen päällä on vielä kymppitonneja velkaa joka ei ole kiinni missään. Tietysti moni asia on omista riskienotoista kiinni varsinkin yrittäjä mutta voiko "Afrikan lapsi" päästä samalla tavalla miinuksellekkaan. Anyway, masentuneessa päässä nämä asiat monesti kärjistyvät.
<Bluk> Täällä on tullut hyvänkuulosia neuvoja pahan mielen purkamiseen. Itse en puhu kokemuksesta, mutta olen yleensä sanonut masentuneille siitä, että siitä kyllä voi päästä eroon, ja sairastamisenkin keskellä elämästä voi löytää nautinnollisia asioita. Lisäksi voi rationalisoida, että mikä sitten on toinen vaihtoehto? Tappaa itsensä? Se on kaikista huonoin vaihtoehto. Silloin ei ole mitään. Masentuneenkin elämässä voi tulla niitä hyviä hetkiä, ja tulevaisuus voi olla valoisa. En tosiaan tiedä, miltä se tuntuu, joten saatan kuulostaa vähättelevältä, mutta pyydän ajattelemaan myös siltä kantilta.
<Bluk> Munasarjatuli Uskoakseni tähän vaikuttaa myös se, kun sivilisaatio kehittyy tarpeeksi, jolloin kansalaisilla vähän on kaikki mitä voisi ikinä tarvita, alkaa syntymään uusia masennuksen aiheita. Ihmisen psykologiassahan on niin, että ensin primääriset tarpeet (nälkä, vilu, uni...) tulee olla tyydytettynä, kunnes voidaan siirtyä "hienostuneempiin" sekundäärisiin tarpeisiin, joita ovat "onko elämälläni tarkoitus", "löydänkö sen oikean" jne. Teoriani on, että kaverit, jotka kokevat enemmän näitä primäärisiä puutteita, eivät kerkeä murehtimaan omaa surullisuuttaan samalla tapaa.
<L-Jam> Ite kärvistelin samojen tuntojen kanssa 4 vuotta ennen ku rohkenin mennä psykologille ja kyllä muuten kannattaa. Pelkästään se helpottaa jo, että pystyy puhuun ääneen näistä jutuista ja rationalisoimaan ne. Seuraava aste on sitte, että tietosesti ryhtyy kitkemään näitä negatiivisia ajatuksia pois. Pikkuhiljaa karaisee itteään altistumalla sosiaalisille tilanteille ja pyrkiä hallitsemaan omia ajatuksiaan. Hyvä tapa aloittaa on omat läheiset ja perhe. Lääkitystä ei välttämättä tarvi, mutta se helpottaa jos ahdistus on ylitsevuotava. Kantsii googlata mindfullness ja tehä niitä hengitysharjotteita
<PenZon> Munasarjatuli Tieto lisää tuskaa. Ja se että on selviytymiseltä aikaa ajatella.
<Timonyö> Tässä muutes hyvä kuva miltä tuntuu itestä https://i.imgur.com/QEhXs.jpg
<BeeBee_> Pelasin äsken netissä ja tuli 1vs4 tilanne (täysin random peli, ei panosta). Jos se tunne, että kaikki on enää ittestä kiinni ja muut toverit kattoo vain mua, sai kädet tärisemään niin, että ei tähtäinkään pysynyt enää paikallaan. Sitten pitäs viel selvitä tuolla ulkona, missä ne oikeesti näkee naaman ja panosta on hieman enemmän ku missään pelissä...
<Timonyö> Ei auta ittensä vertaaminen afrikan lapsiin vaikka asiat silti olisi paremmin, itsekkin joskus ajattelin että masennus ei ole todellista, paska "tauti" joka vie elämänhalun. Muutaman kerran kuullut eri ihmiseltä että se on vaan sun päässä, tai että sulla on asiat paremmin kun monella muulla. Harmi vaan että masentunut mieli ei osaa oikeen tulkita tuota. Tässä vaiheessa elämää jo melkein päättänyt että masennus tulee olemaan mun kanssani loppuun saakka.
<MacroNencer> Masennuksessa ja muutenkin alhaisissa mielentiloissa velloville tovereille kerron, että kun mieliala on paskana, niin älkää ainakaan alkoholiin menkö koskemaan. Itsellä tullut joka kerta entistä huonompi olo ja jos jonkinlaista ahdistuskohtausta. Onhan se kiva olla ilta pari huolettomana humalassa, mutta sitte meneekin viikko jos toinenkin sängyssä kattoa tuijotellen.
<Salmiakkiaki> Itse olen masennuksesta kärsinyt niin kuin moni muukin, sitten aloin harrastamaan liikuntaa ja masennus helpotti. Jossain kohtaa liikunta vaan unohtui ja masennus palasi, pitäisi varmaan aloittaa liikunta uudelleen. Mutta kuitenkin rakkaat masentuneet ja ei niin masentuneet rasistit liikunta on se lääke henkiseen pahoinvointiin uskokaa tai älkää.
<jackson> Tämä kommentti kenttä muuttui chatiksi. Mitä vittua odotatte valittajat. Koko homma on vain teistä kiinni. Teidän tarvitsee tehdä muutos ja netissä itkeminen ei valitettavasti auta
<simbaaa> NO MITÄ KIRJOITTAJA SITTEN HALUAA!?
<Rajaniemi> Mutta tämänkin median on vääntänyt joku tumblr huomiohuora jolla on "Masennus" ja "ahdistus" ihan vain jotta saisi huomiota.
<hiekkamestari> are89 Feel you bro. Itse olen oivaltanut vihdoin olevani masentunut erityisherkkä introvertti. Nykypäivänä aika pettämätön kokoonpano. Vieläkun olis joku keliakia niin hipsterit olis polvillaan muodikkuuteni rinnalla...
<badbunny> are89 elämä on paskaa täynnä, joillain enemmän ku toisilla. Jokaisen täytyy kuitenki löytää jokin tapa miten käsitellä tämä paska. Joilelkki se on harrastus tai ystävä mut jos näiden löytäminen ei onnistu sinun kannattaa löytää mikä sen aiheuttaa ja poistaa se elämästäsi on se sitten työpaikka, tyttöystävä tai yksitoikkoisuus elämässä. Toivon et pääset tosta kierteestä pois. Tiedän nimittäin varsin hyvin miltä se tuntuu mut kyl siit voi päästä eroon!
<are89> Tämä. Tämä niin vitusti. Omalla kohdalla on vielä masennuksen tuoma itseinho, joka aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun tuntuu että joka ainoa vitun ihminen tuomitsee ja halveksii. Kävin hakemassa konttorilta auton rekisteriotteen kakkososasta kopion kun oli hävinnyt, piti kirjottaa yhteistiedot ja selvitys katoamisesta. Koko prosessi ei kesänyt kun muutama minuutin, silti ahdisti niin ettei kynä meinannut kädessä pysyä. Vittu kun on turha olo, tulis kuula ja tappais.
<Munasarjatuli> Sitten joku sanoo että ei Suomessa pitäis olla masennusta kun miettii Afrikan lapsia kun niillä ei oo vettä eikä ruokaa, ne ei pääse kouluun ja niillä on aidsi. Sitten kun niitä katsoo telkkarista niin en oo onnellisempia ihmisiä nähny koskaan. Ehkä elämässä selvitymisen haaste ja se että yhteisöllä on suurempi merkitys luo onnellisuutta. Ehkä tämä on meillä opittavaa sieltä päin jos muuten meillä on asiat paremmin.
<Palmu123> Aika tarkasti kuvattu kyllä.
<risulaine> En osaisi tuota tunnetta paremmin sanoiksi vääntää.
<Oscar> Tästä kärsii moni rasisti.
Uusimmat profiilikuvat
Foorumilla tapahtuu